Lakan ja karpalon kasvatus kotipuutarhassa

15.4.2017

Tänä viikonloppuna ollaan monen muun tavoin katseltu taimia kaupoilla. Mitähän kasveja sitä tänä vuonna tappaisi?


Mulla on kasveihin hyvin yksiselitteinen suhde. Jos sitä ei voi syödä, se on turha. Niinpä meillä kasvaa pihalla vain hyötykasveja; marjapensaita, mansikkaa, vadelmaa ja sellaisia. Koko homma aloitettiin raparperilla, jonka lähes vahingossa unohdin aidan vierustalle. Raparperi on naurettavan helppo, enkä ole onnistunut saamaan sitä hengiltä. Törkkäsin pistokkaat maahan ja unohdin koko homman. Sitten se vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Nytkin maasta työntyy jo uusia alkuja. 

Ensimmäisenä omakotitalokesänä istutin viisi pensasmustikkaa, oikein huolella hieroin niille paikat ja möyhin mullat. Pensasmustikat vihasivat oloa meillä, ja kostoksi koirat juoksivat ne yksi kerrallaan kumoon. Melkein teki mieli tehdä koirista kauniit karvahatut, mutta oikeastaan mustikkapuskat kerjäsivät sitä. 

Kaikki viisi puskaa kuolivat, mutta en oikeastaan jaksa lannistua siitä. Mustikkaa saa todella helposti metsästä, mutta on se vaan kiva noukkia edes muutama marja tuosta takapihalta. Tänä vuonna kokeiluun menevät lajikkeet Northland ja Pink Lemonade. Luvassa siis teoriassa sinisiä ja pinkkejä pensasmustikoita.


Vielä ei ole kovinkaan kummoinen istutusaika. Meillä ainakin on maa vielä aivan jäässä, ja kun tuollaisen taimihomman törkkää maahan, se suurella todennäköisyydellä kuolee. Näitä pitäisi säilyttää viileässä ja valoisassa, mutta kenellä sellaista tilaa oikeasti on? Rehut saavat nyt tyytyä olemaan laudalla. Kun keli on sopiva, siirrän ne ulos. Tämä karpalo on oikeastaan aika kaunis kasvi ihan sellaisenaan sisälläkin:


Tänä kesänä meillä on kokeellinen vuosi. Ulos täytyy perustaa suo, sillä sekä karpalo että lakka kasvavat parhaiten kosteassa. Näille on siis tulossa jonkinlainen muovilla vuorattu turvelaatikko, jonka tarkempi toteutustapa selviää myöhemmin, kunhan yöpakkaset ovat ohi. Meillä on ollut neljä lavakauluslaatikkoa ainakin vuoden odottamassa inspiraatiota.  

Myös gojimarjaa löytyy kaksi puskaa. To-del-la typerää. En edes tiedä kannattaisiko tämä pitää sisällä vai siirtää jossain vaiheessa ulos. Miettimisaikaa on onneksi vielä.


Lakan taimet näyttävät tällä hetkellä aivan todella säälittäville. Ne olivat kaupassa ulkotilassa, ja meillä on pakkasta. Lakka saa nyt tottua lämpimään ja siirtyä myöhemmin mukisematta suolaatikkoonsa. Vähän hankala on uskoa että tuosta rikkaruohokasasta mitään lakkaa tulee, mutta onhan se mahdollista. 


Lakkaa on kahdenlaista. On sellaisia lajikkeita, jotka tarvitsevat tyttö- ja poikaversioita vierekkäin. Meille tuli Nyby, joka pölyttää itsensä eikä siis tarvitse muuta kaveria viereensä.

Hyvä tästä tulee (kaikki vinkit tänne näin!). Olen päättänyt onnistua.

Parhaat leiripaikat

30.3.2017

Vaelluksilla on mukavinta se, kun iltaisin voi väsyneenä kellahtaa telttaan ja katsella kauniita maisemia, nauttia lasillisen punaviiniä ja rentoutua päivän rasituksista. Pelkkä teltassa köllöttäminen ei mulle riitä, vaan tähän telttapaikkanautintoon liittyy olennaisena osana se, että päivä on kävelty ja illalla oikeasti väsyttää. Vaihtoehtoisesti muistot hyvästä telttapaikasta voivat liittyä suojan tarpeeseen tai johonkin muuhun erityiseen syyhyn. Pahimmat myrskypaikat ja ukkoset on kyllä muistissa.


Jotkut ovat kovinkin mustasukkaisesti vaalimassa omia parhaita retkeilypaikkojaan, ettei sinne vain kukaan muu löydä. Itse ajattelen, ettei mun muistot kulu vaikka joku muu samoilla seuduilla liikkuisikin ja saisi kokea ne samat kivat paikat jotka minäkin. Tässä siis parhaita paikkoja niiltä reissuilta, joilla olen käynyt:

1. Kebnekaise, Cievrracohkka
Tästä ei ole juuri kukaan kuullut, mutta moni on kävellyt melko läheltä ohi. Nikkaluoktasta lähdetään kohti Kebneä ja käännytään sillan jälkeen kulkusuunnassa oikealle, eli ylös tunturiin. Rytelikön läpi nousee polku joka näkyy myös kartassa. Tosi kiva paikka, suosittelen.



2. Kebnekaise, Kaskasavagge
Edeltävältä tuvalta on hyvä jatkaa kohti renvaktarstugaa ja Kaskavaggea. Kun jatkaa kohti Kaskasavaggea, löytyy monia kivoja paikkoja yöpymiseen. Tällä paikalla jännitettin, tuleeko myrsky päälle vai ei. Tällä kertaa onni oli meille myötäinen, ja kaatosade meni seuraavaan laaksoon. Aamulla oli niin kirkasta ja lämmintä, että pystyin pesemään hampaita ulkona kalsarisillani.


3. Kebnekaise, Singisohkka
Kungsledenilläkin voi tehdä valintoja. Singin kohdalla voi kävellä joko tuvan kautta, tai nousta hieman ylöspäin. Vaikka lammen 980 kohdalla onkin todella kaunista ja siksi myös usein paljon telttoja, mä en ole koskaan jäänyt siihen. Sopiva telttapaikka on löytynyt jatkamalla matkaa hieman kohti Nikkaluoktaa. Tunturista tulee pieni mutta kaunis vesiputous ja puro, jonka äärellä voi telttailla. Tasaisia telttapaikkoja ei ole valittavaksi asti, mutta niitä on. Tässä kohdin mietittiin, kuinka paha vierustalla vyöryvä ukkospilvi on.


4. Hetta-Pallas, Montellinmaja
Tykkään Montellinmajasta ehkä eniten siksi, että siinä on rauhallista suurimman osan jatkaessa kohti seuraavaa isompaa tupaa. Montellinmaja on pieni ja symppis.


5. Lofootit Å, Ågdalen
Lofootit on jännä paikka, muttei mikään vaeltajan unelma. Pieniä päiväretkiä tai yhden yön vaelluksia voi kuitenkin tehdä. Maasto on usein kumpuilevaa, ja pienenkin teltan alle voi olla hankalaa löytää tasaista, kuivaa paikkaa. Åsta lähtee kuitenkin yksi polku, ja laaksossa on ihan ok maisemat. Kun nousee ylös, on jo todella kaunista.



6. Sarek, Nienndo
..tai joku paikka Guhkesvakkjåhkan jälkeen. Täällä on pelkkää kiveä, ja laitettiin teltta lähestulkoon polulle. Ei siellä muita liikkunut kuitenkaan eikä ollut toivoakaan löytää mitään järkevää telttapaikkaa. Myrsky oli nousemassa, oli hirveä tuuli ja meillä oli juhlapäivä. Mitään hienoja kuvia ei ole ja telttakin oli aivan vinossa. Tämä oli hyvä paikka minulle koska en kuollut myrskyyn, mutta muille siellä ei ole sitten mitään nähtävää.. Juotiin skumppaa (pullosta).


7. Jotunheimen, Spiterstulen
Tai oikeastaan Spiterstulenista etelään. Jontkassa oli hyvä olla. Teltta jäi purolle alas odottamaan, kun huiputettiin Galdhöpiggen.




8. Jotunheimen, mysteeripaikka
Jos tietäisin missä tämä oli, kertoisin kyllä! Jossain Spiterstulenin ja Memurubun välillä ehkä?


9. Tasamaa Kalottireitillä
Tämän paikan viehätys perustuu siihen, että kuukauden matka oli lopuillaan ja viimein oli tasamaata! Paikka on Kalottireitillä, Vaisaluoktasta länteen, siinä kohdassa jossa Valldajåhkå ylitetään. About. Kävelin 10 päivää kumpuilevaa maastoa, joten siksi tämä jäi niin kovasti mieleen.


 10. Mä en millään keksi kymppiä! Osa telttapaikoista jää erityisesti mieleen ja osa ei. Telttapaikkoja mulla kyllä riittää. Ne on kauniita, maisemia voisi ihailla vaikka miten pitkään, on puroa ja avotunturia ja kaikkea sitä, mitä tarvitaan täydelliseen telttapaikkaan. Joskus se fiilis vaan tulee ja joskus ei. Jatkan täydellisen telttapaikan numero 10 metsästämistä. Ehkä ensi kesänä löytyy? Olisiko hyviä vinkkejä mistä etsiä?

Kesäfiilis

24.3.2017

 Kohta on taas kesä, ja pääsee nostelemaan koiria silloille.


Jos etsit jotain järkevää luettavaa, sitä ei ole tänään täällä. Mä vaan fiilistelen kuvia!


Ulkona paistaa aurinko, ja kesä on todellakin tulossa. Harkitsen jopa juoksuharrastuksen elvyttämistä. Talvella en juokse, koska en vaan juokse.

Tämä oli tosi kiva telttapaikka. Missään ei ollut ketään, jossain satoi ja oikeastaan tämä oli ainut paikka, mihin teltan pystyi järkevästi törkkäämään. Muualla oli kiviä, kaltevaa pintaa tai möykkyjä. Vesi tuntui läikkyvän ihan juuri tuosta lammikosta yli.


Se on jännä, että reissun jälkeen kun katsoo kuvia, osa on vähän plääh. Näin keväällä kehnompikin kuva on ihan ok, nämäkin maisemat on kivoja. Voisin mennä tuonnekin uudestaan. Ylös alas.


 Ja sitten on nämä korvatyypit. Ne on tänä kesänä taas vuoden vanhempia.


Ketkähän kaikki saisin tänä vuonna mukaan, ja minne? Sitä tässä pohdin, koska reissukuume nousee samaa vauhtia auringon kanssa.

Miten kävi KonMarin?

10.3.2017

Viime vuonna luin pinkin kirjan, KonMarin. Ajattelin, että onpa kamalaa puppua. Tavaraa meillä oli kuitenkin paljon, ja sen määrä ja epäjärjestyneisyys ahdisti. Päätin käydä tavarat läpi, ja jättää kirjan hölynpölyosan huomiotta. Vaikka suurin osa tavaroista on käyty läpi, on meillä vieläkin pari kasaa ja pari juttua mitkä ovat lähdössä pois. Projektista ei ole aikaa vuositolkulla, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että muutos on ollut pysyvää.


Aikaisemmin en pitänyt siitä, että tavaraa on aina levällään. Jos piti imuroida, piti lattialta nostaa hirveästi tavaraa pois. Siis sellaisia tavallisia tavaroita, kuten lehtikori, polttopuut, pieni lattiaharja, kenkäteline, kengät ja monot ja muut vastaavat asiat. Sitten oli vielä lasten jättämät tavarat ja omat sotkut. En sietänyt pöydällä kukkaa tai kynttilää, koska pöydällä oli jo niin paljon tavaraa. Ei meillä mitään supersotkua ole ollut, vaan tavallinen lapsiperheen koti. Pöydällä on jokin piirrustus, postit, lompakko, pari puhelinta parillakin pöydällä, pannunalunen, kahvinkeitin, hedelmäkori, avaimet. Sellaista perusjuttua, mutta liikaa, eikä niille ollut paikkaa.

Autiotuvat ovat ihania, sillä niissä ylimääräisen rojun määrä on vähäinen.


Kun tavarat käytiin läpi, lattioille tuli tyhjää tilaa. Eteisessä ei tarvitse olla koko vuoden kengät kerralla, vaan ne mitä oikeasti käytetään. Ne mitä ei käytetä ollenkaan, lajiteltiin ulos talosta. Nyt kengät mahtuvat kenkätelineeseen ja yksi teline myytiin pois. Keittiön kaapit tyhjenivät sen verran, että lehtikori siirtyi lattialta vetolaatikkoon. Myös pannunalunen, sellainen iso ritilä, mahtuu vetolaatikkoon, pois tasolta. Postit lajitellaan heti ja puhelimille ja lompakoille on osoitettu yksi paikka. Säilytyskalusteita myytiin, koska meillä ei ole enää mitään, mitä niissä pitäisi säilyttää. En uskalla sanoa etteikö turhaa tavaraa ole, mutta sitä on aika vähän.

Selkeä muutos on ollut myös toisen lapsen huoneessa. Mä en todellakaan siivoa siellä, ja huone pysyy siistinä. Siellä ei ole epämääräistä rojua eikä sälälaatikoita. Yksi tavoite siis saavutettu; lapsi osaa hoitaa itse omat tavaransa. Ikää on noin 10 vuotta.

(Tapetin valitsivat lapset ja kohdistamiseen tarvittavan punaviinin minä, Kolarin Alkosta.)


Mä en rakastu tavaraan. Tuote on mielestäni hyvä sillon, kun se toimii tarkoitukseensa moitteetta. Tuote on erittäin hyvä, jos en huomaa sitä tehdessäni sillä jotain. Jos tavara on lisäksi hyvännäköinen, ollaan lähellä täydellisyyttä. Esimerkiksi sukset ovat hyvät, jos voin hiihtää niillä missä haluan, ja nauttia maisemista. Jos meno tökkii, kääntyminen on vaikeaa, suksi uppoaa hankeen tai ei pidä yhtään, en voi nauttia maisemista. Jos suksi on lisäksi kaunis, on tuote täydellinen. Neliveto on hyvä, koska en tykkää sutia liikennevaloissa vaan mennä eteenpäin. Maavara on kiva, koska metsäteillä on usein lunta. Jos on vain toinen, ei sekään ihan riitä.


Haluan, että se tavara mitä mulla on, mahdollistaa sen, mitä haluan tehdä. Kyseessä voi olla vispilä, suksi, teltta, asunto tai auto. Ei se neliveto ole pääasia (tai no, on), vaan se, että voin liikkua missä tykkään.

Sama ajatusmalli pätee kaikkialla. Vaikka KonMari vaikuttaa ensin siltä, että keskitytään kamalasti tavaraan, tavoite on että nimenomaan ei keskitytä. Ydinhomma oli ymmärtää, minkälaista elämää haluaisin viettää. Hirveän humanistinen puppajuttu, ajattelin. Mutta hei, mä en halua sutia niissä liikennevaloissa, juuttua hankeen, katsella naapurin tiiliseinää enkä jatkuvasti siivota. Ennen ajattelin, että siivoaminen on sitä, että järjestellään tavarat. Ei se ole. Siivoaminen on sitä, että pyyhitään pölyt, imuroidaan lattia, mopataan ja kuurataan vessa. Siivoaminen ei ole sitä, että siirrellään tavaraa pois lattioilta ja pöydiltä, ja sullotaan niitä erilaisiin kaappeihin. Se on tavaroiden järjestelyä, ei siivoamista. Tuo osuus on nyt jäänyt pois, ja se varsinainen siivoaminen käy aika nopeasti. 

Ai mitenkö tämä nyt liittyy tähän blogiin, jossa on aikaisemmin puhuttu retkeilystä? Onko tuo muija nyt aivan hullu? Voi olla, mutta suunta tässä kaikessa on kuitenkin kohti Lappia. En halunnut siivota järjestellä, vaan tehdä niitä juttuja joista pidän. Lähteä retkelle ilman, että pitää etsiä tavaroita rojun seasta ja soitella traktorikuskeja apuun. Napata sukset kainaloon ja vaan mennä. Viettää aikaa Lapissa, liikkua koirien kanssa ja tehdä kivaa työtä. Katsella naapurin seinän sijaan tuntureita ja puroja, sekaisuuden sijaan selkeyttä.


Oma työni on kivaa, ja sitä voi tehdä missä vain. Tunturin kupeessa, pienessä mökissä. Ollaan nyt luuhattu Lapin kyliä ja etsitty sitä paikkaa, mihin pienen mökin voisi törkätä. Ei sen tarvitse olla omakotitalo, mutta joku kiva pieni mökki, jossa voi viettää pidempiä aikoja. Ollaan vierailtu kahden hirsimökkivalmistajan tehtaalla, kyselty tonttimaata ja kontaktoitu parin kunnan rakennusvalvontaihmisiä. Tässä on vielä pari muuttujaa, mutta pieni erämökki Lapissa alkaa olla ihan realistinen toive.

Sitten mörötän siellä ja tulen hulluksi.
Proudly designed by | mlekoshiPlayground |