Hetasta Pallaksen suuntaan

11.8.2013

Hetta-Pallas taitaa kuulua Suomen suosituimpien vaellusreittien joukkoon. Tätä pätkää lähdettiin tarpomaan 7v tytön kanssa asenteella 'kävellään mihin huvittaa ja sitten lähdetään kotiin'. Kaukaisena haaveena oli toki Pallas, mutta realistisina sovittiin autonsiirtopalvelunkin kanssa niin, että auton siirtopaikka ilmoitetaan vasta matkalta. Suoraan Pallakselle ei siirretä. Matkaa Hetasta Pallakselle on 55km, joka ylämäkineen olisi melkoinen ponnistus tulevalle tokaluokkalaiselle.

Kotona mietittiin miten päästään retken loputtua takaisin autolle ja kuinka Hetan päässä ylitetään järvi. Netissä tietoa on aika niukasti, mutta reitin suosio huomioonottaen kyseiset pulmat ovat helposti ratkaistavissa. Selkein tapa on autonsiirtopalvelu Hetasta Pallakselle ja venekyytejä tarjoaa muutamakin toimija. Riitti että käveli tiskille tai venetaksikyltin suuntaan ja kyyti järven yli onnistui. Mitään aikatauluja ei toki ole. Kotoa käsin oli siis hieman hankalaa arvioida miten kyyditykset hoituvat käytännössä.

Ensimmäinen päivä oli jo illan puolella kun päästiin matkaan, joten käveltiin vain Pyhäkeron tuvalle. Matka on 6-7km ja meillä meni siihen lakankeruutaukoineen aikaa melko tasan kaksi tuntia. Olin aivan varma että kaikki lakat reitin varrelta on jo naposteltu, mutta vielä mitä! Keltaisia muhkeita palluroita näkyi polulle asti runsaasti ja suolle oli sitten koukattava..


Amatöörivirhe: Ei rasiaa mukana.

Jos pysyn ihan, ihan paikallaan, kukaan ei huomaa mua ?

Vaikka tyttö onkin jo verrattain kokenut retkeilijä, suurempiin nousuihin ei olla vielä tutustuttu. Hetan reitin ensimmäiset päivät siis näyttäisivät kuinka mäki+matka -yhdistelmä toimii. Toisen päivän suunnitelmana oli kivuta Pyhäkerolle ja laskeutua siitä Sioskurulle. Matkaa kertyy 8km ja nousua jotain 300metriä. Loput päivämatkat olisivat pidempiä, joten ensinousu toimisi hyvänä mittarina.

Matkalla ihmetytti kuka prkle oli kasannut keskelle polkua hiekkaharjanteen.. Myöhemmin syylliset kyllä löytyivät.

Hetta-Pallaksen voi mennä myös kaivurilla.

Juomatauko.

Sioskurulle laitettiin teltta pystyyn. Vaikka mäki olikin paikoin isohko, tuntui Sioskurulla tytöllä virtaa taas riittävän. Itse ruinasin tytöltä tunnin torkkuajan, koska olo oli jotenkin huono ja vetämätön. Eipä ole koskaan ennen vaelluksella tarvinnut kesken päivää levätä siksi että väsyttää aivan törkeesti eikä ruokakaan maistu. Likka piirteli vihkoonsa ja äiti torkkui.. Kun heräsin koomastani, keiteltiin vähän lisää ruokaa ja vielä iltapalaakin. Yksi uusi ruoka per reissu -teeman mukaisesti tällä reissulla testattiin jälkiruokana hedelmiä ja vaniljakastiketta. Toimii, ohje tulossa! Tytöllä on selkeesti massakausi menossa, sillä ruuan menekki oli taas aivan uskomaton. Aamupalan jälkeen lykkäsin käteen mässypussin jossa oli kävelyn ajaksi perusnaposteltavaa: kourallinen pähkinöitä ja rusinoita, vähän suklaata, pari keksiä. Ne oli tuhottu jo puolessavälin mäkeä, ja sitten oli nälkä. Ruuan jälkeen kävellessä meni taas pussukallinen mutusteltavaa, illalla iltaruoka, iltaruuan jälkeen iltapala, iltapalan jälkeen leipäpala, sitten iltapalan jälkiruoka ja vielä makuupussistakin kuului että mullon vielä nälkä. Itselle taasen ei maistunut oikein mikään eikä yöllä oikein nukuttanutkaan. Pyörin hikisenä pussissa koko yön.

Illalla ja aamullakin käytiin vähän keskustelua siitä huvittaako ylämäet ja pitenevät päivämatkat. Pyhäkero-Sioskuruhan on lyhyt väli, ja tulevat matkat olisivat pidempiä. Mäkiä olisi luvassa muitakin. Tytön tuomio oli ettei mäet ole kovin kivoja mutta pitkä matka tasamaalla ei ole niin justiinsa. Selvä. Jos mäet ei kiinnosta, ei ole hei mikään pakko. Tyttö on ollut mukana suolla, Valtavaaran kokoisilla mäillä, talvireissuilla -30asteen pistelevässä pakkasessa, on hiihtänyt retkillä itse ja istunut ahkiossa, nukkunut teltassa ja laavuilla sekä kesällä että talvella, nukkunut lumiluolassa, pomppinut mukana niin mustikkametässä kuin lakkasuollakin. Tähän asti kaikki on ollut ihan ok, mutta jos tyttö nyt sanoo ettei mäet ole kivoja ja ehkä mielummin ei niitä kävelisi, sitä on kuunneltava. Mitään suurempaa narinaa ei matkalla kuitenkaan kuulunut, korkeintaan pientä puhinaa mäessä. Tsemppaamalla loppumatkakin olisi varmasti mennyt, mutten näe siinä mitään mieltä. Jos lapsesta tuntuu ettei itse halua, edes puoliväkisin en 7-vuotiasta minnekään vie. Paitsi hammaslääkäriin.

Mikäli haluaa retken päättyvän muualle kuin Pallakselle tai lähtöpisteeseen, ei vaihtoehtoja ole kovin montaa. Hetta-Pallaksen välistä voi livistää joko Ketomellaan tai Vuontispirtille, muttei järkevästi oikein mihinkään muualle. Vuontispirtille mennessä on taasen aika monta mäkeä, joten päädyin siihen että seuraavana päivänä kävellään Tappurin tuvalle ja siitä Ketomellaan.


Leiri ja seuraavan päivän mäki.


Pakataan matkaeväitä.

Oliko eilen muka noin iso alamäki?

Raatoja matkalla.

Koipi.

Takana oli huonosti nukuttu yö eikä aamulla taaskaan mennyt alas oikein mitään, ja Tappurin tuvalla piti vielä levätäkin. Mikään ei oikeastaan maistunut, ei vesi, ei tee, ei ruoka, ei suklaa, ei mikään. Jonkunlaista kylmähorkkaa alkoi kehittyä joten nakkasin mehun sekaan pari pussia Finrexiniä ja koomasin laverilla hetken. Päivä oli tuulinen.

Tappurilla sattui klassinen kartanlukuvirhe. Vilkaisin nopeasti matkan Tappurista tielle olevan 6,6km, sehän oli ainoa matka jota kartassa oli sille välille mainittu. Polun alkupäässä oli kuitenkin jotain viittoja 8,5km, mutta kuittasin ne vaan uudeksi polkulinjaukseksi tai välimatkaksi jonnekin viereisen suopolun peränurkkaan. Matkalla tallatessa kuitenkin ihmettelin miksei niitä reilun kuuden kilometrin viittoja näy missään vaikka polku on selvästi oikea? No eihän niitä toki näy, sillä katsottu 6,6km oli tupaa edeltävästä risteyksestä jonnekin randomristeykseen, ei suinkaan perille asti, hah. Käveltiin sitten yhdeksän kilometrin pätkä karhusuota ilman taukoja. Mites se tytön sanonta menikään, tasamaalla pitkäkään matka ei ole niin justiinsa ..?

Matkalla kerättiin taas vähän lakkaa. Rinkka selässä lakkasuolla kykkiessä saa muuten oivallisen treenin! Otan vaan ton yhen, ei sitä varten tarvii poistaa rinkkaa, ai kato toinen, tossa kolmas, tuolla vielä yksi..


Suomaisemaa


Päätepistellä ei sitten näkynyt autoa. Auto oli siirretty etuajassa Pallakselle, kiitos vaan luottamuksesta meidän kävelyä kohtaan. Kokonaiskävelymatkaa reissulla tuli noin 26 kilometriä, ja hyvä reissu olikin! Kyyti Pallakselle autonhakuun järjestyi myös sujuvasti. Meidän reissu jatkui taas yhden huonosti nukutun yön ja syömättä jääneen lounaan jälkeen zombiena Ranualle, mutta mitä tekee tyttö? Juoksee eläinpuistossa elukalta toiselle, leikkii ja pomppii ja kiipeilee ja..

Oho, tipuin. Uudestaan!

En tiedä mistä toi ipana saa voimansa, sillä mun lihakset oli aivan pashkana!

Vielä muutama päivä meni kolmasosalla normaalista ruokamäärästä, huonosti nukkuen ja vielä huonommin juoden. Näin jälkikäteen on kohtuullisen helppo diagnosoida itselleen niinkin eriskummallinen juttu kuin nestehukka ! Normaalisti ennen reissua ymmärrän juoda kokoajan. Muistan juoda myös kävellessä, kunhan keskityn siihen. Nyt en juonut etukäteen enkä liiemmin matkallakaan, ja lämpöä oli kuitenkin kävelyyn varsin riittävät 20+astetta. Melko tukalaa. Vielä kun lisätään pari hienosti hikoiltua yötä, homma on sillä selvä.

Note to self: Muista juoda. Tulee parempi olo.

2 kommenttia :

  1. Hetken matkaa yhdessä kuljettiin ja maisemista nautittiin. Kiitos matkaseurasta Sioskurulla. Kyllä te melkoinen vaelluspari olette. TSemppiä. Ps. aurinkolasit eivät ole meidän porukalta. Kari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kraah, olin aivan varma että ne lasit oli jonkun teidän! Juuri samanlaiset olin näkevinäni jonkun päässä. Pyh ja pah.

      Kiitos matkaseurasta myös teille. Varsinkin tyttö viihtyy kun höpöttää välillä muidenkin kanssa. Jostain syystä saadaan helposti vähän vinoja katseita reissussa ;)

      Poista

by mlekoshi