Pitkä vaellus koiran kanssa

24.8.2016

Ollessani Kalottireitillä vaelsin ensimmäiset 18 päivää kolmen koiran kanssa. Reitti oli Kautokeino-Kilpisjärvi-Abisko, matkaa reilut 420 kilometriä ja majoitteena pääsääntöisesti teltta. Mukana olivat Icesmile's Arnaq (Nasu), Vesterelva's Too-ticki (Tuutikki) ja Jään Lumon Krafla (Krafla).


Aikaisemmin ollaan tehty vajaan viikon vaelluksia koirien kanssa Suomessa. Yleensä niitä on ollut myös mukana vain yksi. Nyt lähdettiin kolmen rekun kanssa retkelle, jossa ennakkotietojen mukaan piti ylittää lukuisia jokia, selviytyä Norjan mielenkiintoisista silloista ja ylittää valtion rajoja useampaan kertaan. Kaikille koirille hankittiin ekinokokkilääkitys Suomesta noudattaen 28 päivän sääntöä. Koirat lääkittiin eläinlääkärillä kahdesti ennen reissua ja kerran vielä palattua Suomeen. Lääkityksestä tulee merkintä passiin, joka on oltava mukana.

Kaikilla koirilla oli omat reput. Aina kun olen retkeillyt koirien kanssa Suomessa, olen saanut todella paljon kommentteja juuri koirien repuista. Juttu on kuitenkin niin, ettei mulla ole aikomustakaan kantaa koirien ruokia itse. Koira pääsee mukaan retkelle jos se kantaa omat ruokansa ja tavaransa, ja osaa muutenkin käyttäytyä siivosti. Reppujen painoja sumplattiin koirien kesken siten, mitä arveltiin kunkin koiran jaksavan.

Repuista tuli hieman hankaumia osalle koirista, joten reppujen säätöjä piti hieman hakea ja irtoremmillä kiristää reppua oikeanlaiseksi. Kahdelle koirista tämä reppumalli sopii ihan ookoosti, mutta kolmannelle pitää ehkä hankkia jotain muuta. Repuissa ei ollut sadesuojaa, eikä se olisi joessa mitään auttanutkaan. Kaikki tavarat oli pakattu niin, että niiden olisi pitänyt pitää vettä. Siinä ei ihan onnistuttu.


Jokainen koira oli harjoitellut repun kantamista ennen retkeä. Myös vesistöjä harjoiteltiin siten, että otin jokaisen koiran vuorollaan hihnaan ja yksinkertaisesti kävelin järveen. Koiran on seurattava mukisematta perässä. Suhtautuminen tähän uuteen elementtiin ja etenemistapaan vaihteli, mutta kaikki koirat tulivat perässä joko hieman empien tai kiltisti perässä seuraten. Lopulta olin vedessä vyötäröön saakka ja koirat joutuivat jo uimaankin. Kehnoimmin meni vanhimmalla uroksella (miehet, miehet..) joka kuvitteli, että uikuttamalla rannalla saavuttaa jotain. Väärin meni.

Retkellä ensimmäinen ylitettävä joki oli ylihypättävä, mutta reppujen kanssa kaksi koiraa kolmesta lätsähti keskelle jokea. Toisessa ylityksessä olikin sitten pientä epäröintiä, mutta kolmannesta eteenpäin joet menivät oikein mukavasti. Koirat oppivat pysymään vieressä tai takana ja seuraamaan mitä ihminen tekee. Mulle ei ole vaihtoehto antaa koiran mennä edellä eikä panikoida joessa. Niistä mennään rauhallisesti yli ja tahdin määrään minä. Koiran täytyy seurata mitä minä teen.


Koirat sopeutuivat tähän nopeasti. Joskus harvoin koira oli päästettävä irti, jotta ylittäminen oli järkevää kaikille ja turvallista minulle. Näitä tilanteita ovat lähinnä syvät ja kovaa virtaavat joet, joissa on isot kivet joita pitkin hyppiä. Suurin osa joista oli syvyydeltään alle polveen ja virtaus maltillinen, ja ylitys eteni pohjaa pitkin. Tällöin koira saattaa toki joutua jo uimaan.

Jotkut joet olivat niin syviä, että koirilta oli otettava reput pois ylitystä varten. Periaatteena mulla on, että koiran on suoriuduttava ylityksistä itse. Koiria autetaan ja kannustetaan, mutta työ pitää tehdä itse. On siis aivan turha kuvitella että kantaisin koiraa joen yli.



Pitkät ja haastavat joenylitykset vievät paljon aikaa, ja niissä huomasi, että viileämmällä säällä koirille alkaa tulla kylmä. Lämpötila tällä reissulla oli +0 ja +25 asteen välissä. Kylmällä kelillä jokien jälkeen ei juurikaan pidetty taukoja, vaan annettiin koirien ravistella itsensä kuiviksi ja kävellä taas lämmöt päälle. Helteellä viilennys oli koirillekin jees ja ne kävivät seisomassa järvessä ihan huvikseenkin.

Myös norjalaiset sillat olivat mielenkiintoisia. Ne keinuvat, kaiteita ei ole nimeksikään, tassut mahtuvat lautojen välistä ja joskus sillalle oli myös tikkaat. Koirat menivät silloista yli reippaasti mutta varoen, ja joskus vähän matalana. Koiran paikka sillalla on ihmisen takana, hihna löysällä. Keinuvilla silloilla oli huomattava, että 23 kiloinen koira keinuttaa siltaa aika paljon, ja tekee ylittämisestä hankalampaa myös 50 kiloiselle ihmiselle. Kaikki koirat suoriutuivat näistä kuitenkin hyvin.



Koirat nukkuivat teltassa sisällä. Alkumatkasta oli todella kuumaa ja paljon hyttystä, joten ei jätetty koiria ulos. Kolmantena päivänä koirat osasivat telttarutiinit todella hienosti, ja jokainen singahti paikalleen puolikkaasta käskystä. Sellainen 20 kilometrin päivämatka repun kanssa tekee koirasta ihan leppoisan leirissä. Nasu kyllä yritti saada aikaan vielä pienet iltaleikit, mutta leikkikaverit oli vähissä.

Teltassa koirille oli oma solumuovi, ja koirien tilan ja oman ilmapatjan väliin laitettiin kuivapusseissa kaikki tavarat. Varsinkin tytöt tykkäsivät, että ne ovat kivoja tyynyjä. Muuten koirat pysyivät omalla puolellaan ja useimmiten rauhallisena huskyrullana. Loppureissusta kun ei ollut hyttysiä, pidettiin osaa koirista myös absidissa. Toimi sekin. Yhtenä aamuna Nasurulla tosin löytyi teltan ulkopuolelta nukkumasta, joten hihna on ihan hyvä olla kiinni.


Vaelluksella niin oma kuin koirankin energiankulutus kasvaa. Rasituksen kestosta riippuen se voi kasvaa todella paljon. Ruokaa pitäisi olla mukana reilusti. Meillä oli nappulaa 1,5 kertainen annos ja kuivattua jauhelihaa lisäksi. Alle viikon kestävillä helpoilla vaelluksella koira voi tarvita vielä iltatekemistä, kuten vaikka luun, nahkarullan tai muun puuhasyömisen. Yli viikon kestävillä vaelluksilla koira tarvitsee ihan vaan ruokaa. Ruokaan voi lisätä myös öljyä.

Koirat ruokittiin pienellä määrällä aamulla, sekä isolla iltaruualla. Niinä päivinä kun startti oli aamulla nopeampi, koirat saivat vain pienen aamupalan, mutta vastaavasti tuhdimman iltaruuan jaettuna kahteen osaan. Päivällä oman lounastauon yhteydessä heitin koirille vähän nappulaa maahan. Vettä oli tarjolla aina kun oli joki tai suolämpäre. Nartut söivät hyvin, aina ja kaiken. Loppureissusta toinen narttu odotti hetken kuppinsa edessä, ennen kuin söi. Uroksella oli ensimmäiset päivät hankalaa syömisen kanssa, ja se saattoi vain närkkiä ruokaansa. Tämä koira on aikaisemmin ollut huono syömään rasituksessa. Viikon kohdalla se hiffasi, että on parempi syödä. Sitten kuppi kiilsi ja otin ruokatäydennystä narttujen nappuloista. Uroksella tippui paino pari kiloa reissussa, joka on paljon, ja liikaa. Uskoisin, että jonkinlainen oppimistapahtuma on tässä kuitenkin ollut, ja toivon että seuraavalla kerralla se osaa jo syödä alusta lähtien kunnolla. Kotona koira veti tupla-annoksia melkein kaksi viikkoa.

Toiveikkaana Tuutikki käytti ruokakippoa myös tyynynä. Ei ilmestynyt yhtään nappulaa kuppiin huomaamatta.


Tauoilla laitoin koirat kiinni joko puuhun (jos sattui olemaan, yleensä ei) tai rinkkaan. Koirien kiinnittämisessä sulkkari näytti olevan hyvä väline. Sillä rekun saa nopsasti klipattua kiinni mihin tahansa. Illalla kun pystytettiin telttaa, otin koirilta reput pois, ja laitoin koirat kiinni omiin reppuihinsa. Riittävä liikuntamäärä pitää huolen siitä, ettei koirilla oikeastaan ollut mitään haluja lähteä yhtään minnekään. Ne tietävät, että kun teltta on pystyssä, saa ruokaa, ja kun ruoka on syöty, pääsee telttaan. Tämän osalta kaikki meni tosi sujuvasti ja yhteisymmärryksessä. Teltta merkitsi koirille lepoa ja suojaa tuulelta ja hyttysiltä. Näytti, että tykkäsivät. Tauoilla koirat osasivat levätä. Luulen, että siinä yhdeksännen päivän huitteilla ne saattoivat aavistaa, ettei retki ehkä lopu ikinä, ja aina on hyvä aika levätä.


Tassut koirilla kestivät hyvin. Matkalla oli suota, kivikkoa, tavallista metsäpolkua ja kaikkea mahdollista, mitä nyt yli 400 kilometriin sattuu osumaan kohdalle.


18 päivää ja 420 kilometriä osoittivat myös sen, kuinka erilaisia koirat vaelluksella ovat. Osa kulkee hihnassa huomaamatta, osa tarvitsee vielä harjoitusta. Joku keskittyy sammakoihin, joku toinen olennaiseen. Osa oppii heti, osa tarvitsee vielä rutiinia ja harjoitusta.

Kaikki koirat olivat kuitenkin erittäin onnellisia nähdessään 18 päivän jälkeen oman auton ja siellä oljilla pehmustetun kopin.

Lue myös: Paljonko koira maksaa? ja Ottaisinko siperianhuskyn?

40 kommenttia :

  1. Jes!! Toivoinkin että saatais tästä reissusta koirareportaasi. Kiitos!
    Mitkä laukut sulla oli koirilla käytössä? Ite oon tähän asti kantanut koiran ruuat pidemmilläkin reissuilla, mutta entistä vahvemmin herää kysymys miksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa näenhän mä sen itekkin tuosta yhdestä kuvasta. Kysymys peruttu :)

      Poista
    2. Vastaan silti :D Ruffwearia on nyt kaikilla. Se sopii kahdelle koiralle kolmesta. Yksi koira on kummallinen puikula. Odotan muuttuuko koira vai hankinko jonkun muun repun. Nämä reput toimii käytössä hyvin, mutta tämän reissun jälkeen sanoisin, että kangas ei kestä kovaa käyttöä. Se nyppyyntyy ja sisäpuolelta irtoaa jotain. Muuten ihan ok reput.

      Poista
    3. Puikula täälläkin, porokoira, ja sille on vaikea löytää istuvaa valjasta. Reppua ei ole vielä kannettu, ipana tuli vasta vuoden. Edesmenneellä karhukoiralla oli Jeri-merkkinen reppu, tilattu Nallen eräompelusta. Se on hyvä ja kestävä, mutta se on aivan liian iso puikulalle...

      Poista
    4. Olen kuullut tuosta, mutta en ole koskaan missään nähnyt.

      Poista
    5. Nallen polku ja eräompelu, Orimattila

      Tällanen...kuvalinkki kaapattu nallen sivulta http://www.nallenpolku.com/kuvat/etusivu/rinkka2013.jpg

      Poista
  2. Telepatiaa! Just tänään laitoin facessa Retkilehdelle toivomuksen erikokoisten koirien valjaiden ja reppujen testaamisesta!! Kiitos jutusta, lisää koirajuttuja odotetaan ;) Ja kuten sanoit, jokainen koira on erilainen, yksi sääntö/tapa ei päde kaikkiin. Kantapään ja anturan kautta opitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valjaat voi olla hankala mutta esim. repputesti kiinnostaisi kovin. :D

      Koirajuttuja tulee. Huskyt on mulla otettu enemmän talviretkeilyyn, ja talvihan on just kohta jo tulossa. Sitten koirat pääsee oikeasti töihin. Kaikki neljä!

      Poista
    2. Btw sun kommentti oli numero 2000 tässä blogissa! :)

      Poista
  3. Hyvä ja mielenkiintinen reportaasi :) oli hauska lukea!

    VastaaPoista
  4. Meillä olis kans koiran kanssa ensimmäinen "telttavaellus" edessä reilun viikon päästä, joten oli kiva lukea mitä muut koirat ovat meinanneet telttailusta. Aiemmin ollaan aina yövytty autiotuvissa, mutta nyt mennään tässäkin asiassa ihan uudelle levelille. Odotan innoissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se mene ihan hyvin. Meillä ainakin rekut tykkäsivät teltasta, koska siellä oli lämpöisempää, ei hyttysiä ja pienesti pehmustettu petikin. Mitään möykkää tai riehuntaa ei kukaan edes yrittänyt.

      Poista
  5. Ylitykset ja vaikeat paikat koirat kulkivat perässä tai sivulla mutta mites muuten? Oletko käyttänyt vetojuhtana kävellessä vai opettanut kulkemaan remmi löysällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla koirat kävelee aina vierellä tai takana. Mulle on ihan sama kummassa ne menevät, mutta eteen ei ole mitään asiaa. En siis käytä vetojuhtana niitä kesällä ollenkaan. Todennäköisyys sille että mä olisin turvallani polulla on vähän liian suuri :) Siis oikeasti mä en vaan halua että koira menee edellä.

      Poista
  6. Olipas kattava kooste, kiitos! :) Todella kiva lukea mitä kaikkea on otettava huomioon noin pitkällä vaelluksella koirien kanssa. Omat koirat alkaa olla jo sen verran iäkkäitä, etten uskaltaisi niitä lähteä noin pitkälle matkalle viemään, mutta ehkä joskus jonkun tulevan koiran kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikki toki riippuu koiran kunnosta ja iästä, mutta myös päivämatkoista. Meillä ne oli aika pitkät. Seuraava reissu saa sitten olla rennompi :)

      Poista
  7. Mielenkiintoinen reissu ja kertomus. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Miten koirat siis suhtautui noihin silloissa oleviin tikkaisiin? Vai kiipeääkö huskyt innoissaan mistä vaan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oli pitkät tikkaat niin piti nostaa. Lyhyistä loivista tikkaista kaksi kolmesta koirasta suoriutui itse, ja yksi tarvitsi nostoapua. Repuissa on kantokahvat, joten niistä on ihan näppärää nostella rekkuja paikasta toiseen. Tuo kuvan silta oli haastavin, ja varsinkin isoin 23 kiloinen koira oli aika mielenkiintoinen tapaus nostaa sillalle. En laittanut sitä sinne itse :P

      Aika monesta kohdasta ne loikkaa kuitenkin itse. Puikulatuutikki on varsinkin sellainen vuorikauris, ettei mitään järkeä.

      Poista
  9. Kiitos hyvästä jutusta, tosi mielenkiintosta luettavaa. Mäkin haaveilen vaelluksesta koirien kanssa mutta saavat vielä vähän kasvaa. Käytiin keväällä harjottelemassa vanhemman kanssa lähilaavulla. Hyvin meni muuten mutta heräsin siihen, että koira oli pullauttanu mut pois patjalta ja röhnötti siinä ite :D

    VastaaPoista
  10. Todella hieno, mielenkiintoinen reissukertomus. Kiitos, oletta te aika sissejä ♥

    VastaaPoista
  11. Todella mielenkiintoinen postaus! Nuo sillat näyttävät kyllä todella hurjilta jo pelkistä kuvista katsellessa. Oma piskelö ei varmaan suostuisi menemään tuollaiselle, enkä kyllä ole varma, että uskaltautuisinko itsekään... :D Nuo Ruffwearin reput näyttävät todella hyviltä, kun eivät näytä hirveän matalalla roikkuvan. Itse meinasin hankkia tuollaisen, mutta valitsinkin ezydogin repun, kun emme Jetin kanssa kuitenkaan kovin usein mene niin pitkille retkille, että reppua tarvitsisi. Ihan hyvä tuokin on, mutta säädöt löystyy herkästi ja reppu roikkuu omaan makuun liikaa. Oli myös kiinnostavaa lukea ihan noista perusjutuista vaelluksenne aikana, koska itselläni on piakkoin edessä lyhyt vaellus koiran kanssa, einkä ole aiemmin mennyt vaellukselle, minkä aikana olisin yöpynyt jossain ja jatkanut seuraavana päivänä matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillat oli tosi erikoisia. Norjan puolella on huojuvaa, epämääräistä ja sellaista, mitä ei ikinä saisi rakentaa Suomessa. Norjalaiset laittaa pari tikkua nitojalla ristiin ja vaijerilla kyhäelmän jonnekin kiinni, ja sitten silta on muka valmis. Ruotsissa on paljon paremmat sillat, jotka on yleensä tehty metallista.

      Jos kovin tarkkaan reppuja katsoo (katsoin..), huomaa, että ne on monessa kuvassa ihan vinossa. Tämä johtuu siitä, että joissain kuvaustilanteissa koirat pomppii ja meuhkaa, kun esim. muu porukka on ylittämässä jokea. Vinoonhan ne menee.. Normaalissa kävelykäytössä ne saa mun mielestä tasapainotettua suoriksi ihan hyvin. Kovaa käyttöä kangas ei kestä, ja meidänkin reput on jo aika rujon näköiset.

      Minkälaisista perusjutuista haluaisit lukea? :)

      Poista
    2. Musta tässä postauksessa tuli aika hyvin katettua perusjutut, kuten koiran nukkumapaikka, ruoan kuljetus, reitillä kulkeminen jne. :)

      Poista
    3. Haa, mä luinkin itse väärin. Katsoin, että "olisi kiva lukea perusjutuista.." ja mietin, että mitä perusjuttua vielä voisin lisätä.

      Poista
  12. Täältä myös iso kiitos hyvästä aiheesta ja mainioista kuvista! Näyttää Tassuväki nauttineen olostaan :)
    Meillä myös koirat aina vaelluksilla mukana (kehtaako tällaisia viikon retkiä edes vaelluksiksi sanoa sun urakan jälkeen ..)ja voi että ne osaavatkin käyttäytyä yllättävän hyvin reissussa! Telttaan jonotetaan aina onnessaan ja makuupussiin (joko heidän oma tai meidän) käperrytään tyytyväisinä.
    Millainen hihnasysteemi teillä kävelyn aikana on: fleksi, hihna vai lantiovyö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikon vaellukset on tosi hyviä. Siinä pääsee jo vaeltamaan, näkemään erilaisia juttuja ja kokemaan pidemmän reissun rasitukset.

      Hihnana mulla oli ihan tavalliset rukan hihnat. Ei joustoa, ei mitään. Yhdelle koiralle rannelenkillinen, kahdelle koiralle hihna jossa kaksi lukkoa. Fleksiä en käytä missään koskaan ja lantiovyötä talvella vetojutuissa. Kesällä mun koirat vaan kävelee.

      Poista
  13. Ensimmäistä kertaa eksyin blogiisi ja pakko jättää heti kommenttia sillä ihan mahtavan kuuloisen reissun ootte tehneet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä reissu. Parhaat palat seuraavassa postauksessa ;)

      Poista
  14. Kiva raportti! Mutta huomiona vain, että Suomi-Norja-liikkumisessa Ekinokokkilääkitystä EI tarvitse. Mikäli käy Ruotsissa, sitten kyllä. :) Mutta mahtavaa, että koirien kanssa vaeltelusta kirjoitetaan. Facessa myös kiva ryhmä tähän liittyen ja tulee seurattua kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin on. Ongelma on Ruotsin ja Norjan välinen raja molempiin suuntiin, sekä tullessa Ruotsista Suomeen. En nyt edes muista montako kertaa mikäkin raja ylitettiin. Koettiin kuitenkin helpoimmaksi hoitaa asia kokonaan Suomessa.

      Poista
    2. Juuri huomasinkin, että kävitte myös Ruotsissa. Tosiaan helppo hoitaa Suomessa kokonaan, ei tarvitse sitten kesken vaeltamisen temppuilla eläinlääkärikäyntien kanssa.

      Poista
    3. Voisi olla lapissa jopa mahdotonta :)

      Poista
  15. Tää oli hyvä postaus! Itselläkin haaveissa ottaa ensi kesänä koiraa vaelluksille mukaan. Tottunut se ei kyllä ole, joten täytyy varmasti aloittaa vähän teitä kevyemmillä reissuilla... :)

    VastaaPoista

by mlekoshi