Hyvä kasvikuivuri

28.4.2017

Tämä on melkein mun lempiaihe retkille valmistautumisesta: Kasvikuivurit. Itse tehty ruoka on parasta mitä tiedän. Silti olen seuraavaan reissuun lähdössä tyylillä lisää vain vesi.. En siis ole kuivannut mitään enkä kuivaa. En myöskään aio keittää mitään muuta kuin vettä kattilassa enkä varsinkaan tiskata. Mun kaltaiselle retkikulinaristille pudotus voi olla melkoinen, mutta kokeilen nyt kuitenkin. :D Normaalisti mun retkieväät näyttää tältä:


Ei siis noin paljon, mutta pääosin kuivattuna itse. Viime kesänä valmistauduttiin vaeltamiseen Kalottireitillä. Ruokaa piti olla kahdelle ihmiselle noin kolmeksi viikoksi ja yhdelle ihmiselle noin kahdeksi viikoksi. En nyt ole ihan varma enää monelleko päivälle ruokaa kuivasin, mutta kuivurin kautta meni kuitenkin 22 kiloa kasviksia ja 11 kiloa lihaa. Lisäksi kuivasin koirille 7 kiloa jauhelihaa.

Se on ihan järjetön määrä ruokaa, eikä siitä selviä pienellä eikä huonolla kuivurilla. Mulla on ollut omana kolme erilaista kuivuria, ja lisäksi tutustuin muihin malleihin pari vuotta sitten, kun kirjoitin Retkeen kuivurikatsauksen. Olen siis käyttänyt ainakin viittä erilaista kuivuria, joista toki kolmea omistamaani kaikista eniten.


Ensimmäiseksi kuivuriksi hankin OBH Nordican kuivurin, joka maksoi noin 60 euroa silloin. Kuivuri oli hidas ja kuivasi epätasaisesti, mutta pärjäsin sillä kuitenkin pari vuotta. Ajattelin, että on jotenkin normaalia että osa jauhelihasta palaa ja osa ei kuivu ollenkaan, ja se olisi sitä normaalia epätasaista kuivumista. Ei se ole. Lisäksi osa lihoista ylikuivui niin, etteivät ne enää imeneet vettä palautuessa, joten ruuasta jäi rouskuvaa. Luulin, että vika on käyttäjässä.

Noh, vika oli kuivurissa. Olen kyllä kuullut, että jotkin ihmiset kuivaavat ihan menestyksekkäästi OBH:n kuivurilla, mutta mulle se ei toiminut. Käytin pitkän harkinnan jälkeen 300 euroa lisää, ja ostin Evermatin kuivurin.

Sekä Evermat että OBH Nordica on siitä helppoja kuivurihankintoja, että niitä molempia myy ainakin suurimmat Prismat. Se on siis markettitavara, helposti lähestyttävä, ei mikään "erikoistuote".

Evermat toimi käytössä hyvin. En oikein keksi siitä muuta moitittavaa, kuin mun käyttöön liian pienen kuivaustilan. Laitteeseen on saatavilla lisätasoja, mutta siltikin kapasiteetti jää hieman pieneksi. Kuivaustulos oli melko tasaista, eikä ruoka enää rouskunut hampaissa. Kuivatettava tavara ei siis ylikuivunut, joten se imi vettä hyvin ennallistattessa. Pidän Evermatin hyvänä vaihtoehtona kuivuriksi, jos ei ole tarvetta kuivata seitsemää kiloa kerralla. Evermatin säilytys on myös helpohkoa, sillä siinä ei ole kiinteää runkoa. Alaosan päälle ladotaan ritilöitä, joten laite mahtuu vaikka keittiön vetolaatikoihin.


Jossain vaiheessa reissut alkoivat pidentyä ja mukaan tuli koiria. Koirien jauhelihaa saa kuivattuna helposti myös ostettua, mutta mulla asia jää aina niin viimetinkaan, että on vaan helpompaa hakea kaupasta lihat ja laittaa ne kuivuriin. Kuivausmäärät nousivat sen verran koviksi, että oli aika vaihtaa taas isompaan kuivuriin. Seuraavaksi meille tuli Excalibur.

Excalibur on ollut käytössä nyt noin kaksi vuotta. Käytän sitä todennäköisesti täysin vastoin valmistajan ohjeita, ja laitan kuivuriin 7 kiloa jauhelihaa kerralla. En suosittele muille, mutta kuivuri kyllä pystyy sen käsittelemään. Nykyisin viikonkin retkille lähteminen on helppoa, sillä ruoka kuivuu noin kahdella kuivauskerralla. Ensin kuivaan kasvikset ja sitten lihat, lopuksi pussitan ruoat valmiiksi. Kuivaustulos Excaliburissa on tasainen, mutta olen varmuuden vuoksi kääntänyt tasot kerran. Ruoka ennallistuu nopeasti ja jauheliharuuat olen joskus laittanut myös suoraan kuivattuna kattilaan. Yleensä siihen liittyy huono sää tai muu virhetilanne, miksi olen tähän päätynyt. Hyvää ruokaa tulee niinkin mutta keittoaika on aavistuksen pidempi. Olen ollut kuivuriin tyytyväinen, eikä ole tarvetta vaihtaa.


Näiden lisäksi olen kokeillut sekä Sedonaa että Orakasta.

Sedonan paras puoli oli sen hiljaisuus. Mikäli kuivuria on tarkoitus käyttää oleskelutiloissa, tämä on hyvä valinta. Omat kuivurini ovat kaikki pöhisseet kodinhoitohuoneessa, mutta tykkäsin erityisesti Sedonan hiljaisuudesta. Jos ajattelee kuivaavansa maksapaloja, on silti ehkä hyvä siirtää kuivuri muualle.. Käyttökokemus Sedonasta on aika ohut, mutta tulos tuolloin oli tasainen joten uskallan sanoa, että kuivuri on ihan hyvä hankinta.

Orakas on kuivureista ylivoimaisesti suurin ulkomitoiltaan. Kuivurin kokoon suhteutettuna tavaraa mahtuu kuitenkin kuivumaan vähän. Kuivaustulos on tasaista eikä lopputuloksessa ole moitittavaa. Kuivuri on tehty Suomessa ja mulle Lappeenrantalaisena tämä olisi todellinen lähituote. Olen kuitenkin niin nihkeä kurppa, etten ottaisi vihreää kuivuria kotiini, koska se ei sovi sisustukseen sitten ollenkaan! Joo-o, turhamaista kyllä, mutta totta. Äkkiäkös tuon spraymaalilla maalaisi, ja päälliskuviokin on ihan kaunis.


Näiden mun kokemusten valossa omaan käyttöön parhaiten sopivat Excalibur ja Sedona. Evermat sopii hyvin sellaiselle, joka kuivaa vähemmän. Orakas on ihan ok kuivuri, jos on tilaa säilyttää sitä. Markettien halpakuivureita en valitettavasti suosittele kenellekään.

Lakan ja karpalon kasvatus kotipuutarhassa

15.4.2017

Tänä viikonloppuna ollaan monen muun tavoin katseltu taimia kaupoilla. Mitähän kasveja sitä tänä vuonna tappaisi?


Mulla on kasveihin hyvin yksiselitteinen suhde. Jos sitä ei voi syödä, se on turha. Niinpä meillä kasvaa pihalla vain hyötykasveja; marjapensaita, mansikkaa, vadelmaa ja sellaisia. Koko homma aloitettiin raparperilla, jonka lähes vahingossa unohdin aidan vierustalle. Raparperi on naurettavan helppo, enkä ole onnistunut saamaan sitä hengiltä. Törkkäsin pistokkaat maahan ja unohdin koko homman. Sitten se vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Nytkin maasta työntyy jo uusia alkuja. 

Ensimmäisenä omakotitalokesänä istutin viisi pensasmustikkaa, oikein huolella hieroin niille paikat ja möyhin mullat. Pensasmustikat vihasivat oloa meillä, ja kostoksi koirat juoksivat ne yksi kerrallaan kumoon. Melkein teki mieli tehdä koirista kauniit karvahatut, mutta oikeastaan mustikkapuskat kerjäsivät sitä. 

Kaikki viisi puskaa kuolivat, mutta en oikeastaan jaksa lannistua siitä. Mustikkaa saa todella helposti metsästä, mutta on se vaan kiva noukkia edes muutama marja tuosta takapihalta. Tänä vuonna kokeiluun menevät lajikkeet Northland ja Pink Lemonade. Luvassa siis teoriassa sinisiä ja pinkkejä pensasmustikoita.


Vielä ei ole kovinkaan kummoinen istutusaika. Meillä ainakin on maa vielä aivan jäässä, ja kun tuollaisen taimihomman törkkää maahan, se suurella todennäköisyydellä kuolee. Näitä pitäisi säilyttää viileässä ja valoisassa, mutta kenellä sellaista tilaa oikeasti on? Rehut saavat nyt tyytyä olemaan laudalla. Kun keli on sopiva, siirrän ne ulos. Tämä karpalo on oikeastaan aika kaunis kasvi ihan sellaisenaan sisälläkin:


Tänä kesänä meillä on kokeellinen vuosi. Ulos täytyy perustaa suo, sillä sekä karpalo että lakka kasvavat parhaiten kosteassa. Näille on siis tulossa jonkinlainen muovilla vuorattu turvelaatikko, jonka tarkempi toteutustapa selviää myöhemmin, kunhan yöpakkaset ovat ohi. Meillä on ollut neljä lavakauluslaatikkoa ainakin vuoden odottamassa inspiraatiota.  

Myös gojimarjaa löytyy kaksi puskaa. To-del-la typerää. En edes tiedä kannattaisiko tämä pitää sisällä vai siirtää jossain vaiheessa ulos. Miettimisaikaa on onneksi vielä.


Lakan taimet näyttävät tällä hetkellä aivan todella säälittäville. Ne olivat kaupassa ulkotilassa, ja meillä on pakkasta. Lakka saa nyt tottua lämpimään ja siirtyä myöhemmin mukisematta suolaatikkoonsa. Vähän hankala on uskoa että tuosta rikkaruohokasasta mitään lakkaa tulee, mutta onhan se mahdollista. 


Lakkaa on kahdenlaista. On sellaisia lajikkeita, jotka tarvitsevat tyttö- ja poikaversioita vierekkäin. Meille tuli Nyby, joka pölyttää itsensä eikä siis tarvitse muuta kaveria viereensä.

Hyvä tästä tulee (kaikki vinkit tänne näin!). Olen päättänyt onnistua.

Proudly designed by | mlekoshiPlayground |