Karpalolikööri 2.0

19.11.2017

Olen viikonloppuna kerännyt muutamia litroja karpaloita. Eilen nypin niitä vesisateessa kunnes jäädyin pystyyn, ja tänään löntsyttelin räntäsateessa läpimärällä suolla siihen asti, kunnes sormet oli jäisen tunnottomat. Myös kenkä haukkasi vähän jääkylmää suovettä. Saalis on säälittävä mutta kyllä näistä jotakin saa.


En tiedä miten suomummelit oikein kykenee keräämään niin paljon kerralla. Pari litraa on ihan maksimi ja sen jälkeen jokin paikka on jäässä. Keräämistä olisi helpottanut kummasti jos suo ei olisi upottanut ihan niin paljon. Kuva on eiliseltä suolta, jonne en vajonnut niin pahasti.


Kolme vuotta sitten tein ensimmäiset karpaloliköörit, ja nyt heti perään ajattelin tehdä vähän lisää. Karpalolikööriä tehdään karpalosta, sokerista ja viinasta. Sekoitussuhde vaihtelee. Kokeilussa on kolmea eri versiota, koska karpaloita valitettavasti riittää ja tuntokin pikkuhiljaa palailee sormiin.

Perusperiaate on, että aineet laitetaan lasipurkkiin ja sitten odotellaan. Viime kerralla lisäsin sokerin jälkikäteen, mutta nyt laitoin kaiken vaan kerralla. Edeltävän kokeilun löydät täältä: Karpaloliköörin ohje.


Jossakin ohjeessa neuvottiin maustamaan likööri kanelilla ja yhdellä neilikalla. Mua varmaan huijattiin jotenkin, sillä tämä näyttää säälittävältä. Annetaan nyt joululiköörille kuitenkin mahdollisuus. Jouluksihan tämä ei kerkeä.

Karpalon, sokerin ja mausteiden kanssa kaadetaan sopivat viinat samaan purkkiin.



Mun mielestä sekä karpalo että viina on pahaa, joten toivoisin niiden jotenkin neutraloivan toisensa. Viimeksi näin ei käynyt, vaan karpalolikööri oli helvetin pahan makuista. Nyt lisäsin sokerin määrää reilusti ja toivon että maku jalostuu. Parin kuukauden päästä pitäisi olla valmista.


Voi olla että olen liian kännissä raportoidakseni.

12 kommenttia :

  1. Moi! Olen tehnyt samakaltaisella ohjeella hyvää raparperilikööriä. Siihen tosin tuli siirappia, eikä sokeria. Punaherukkalikööri ei sitten ollutkaan niin maukasta. Molempien tekeminen ja maistelu oli kyllä omalla kiehtovalla tavallaan ihan ok.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sellainen punaviini-ihminen, ettei oikein ole ollut tarvetta kokeilla muita liköörejä. Karpalosta en keksi mitään järkevää syötävää (paitsi erästä kakkua), mutta silti haluan kerätä niitä. Ehkä tämä on kolmen vuoden välein toistuva kokeilu :D

      Poista
  2. Oi karpaloita...ja oi viinaa. Ihan lyömätön yhdistelmä �� suolla kykkiminen on kovaa, mutta kivaa hommaa. Oon oikeastaan vähän pahoillani että täällä lumi estää jo karpaloiden poimimisen, sillä tiedän että niitä jäi sinne suolle vielä...perhana! Hyvää tuosta tulee ja terveysvaikutteista vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on myös ihan pakko käydä kykkimässä jäätävällä suolla. Lisäksi sieltä on vaikea lähteä pois, jos suolle jää vielä jotain. Voithan sä käydä sitten keväällä katsomassa niitä uudestaan? Luonnon pakastin hoitaa hommat tässä välissä..

      En tiedä mitä teen kolmella purkillisella likööriä, mutta tuntuu naurettavalta tehdä kokeiluja desillä alkoholia, ripauksella sokeria ja kolmella karpalolla. Jos ei maistu niin kai ne toimii lannoitteena edes?

      Poista
  3. Ah, mahtavaa! Ihanan simppeliä. :D Löysin naftaliinistä isoisäni lasisen likööripullon ja siihen kuuluvat shottilasit. Ne huutavat sisäänsä sisältöä. Minkään maan taitoa ei meikäläiselle ole liköörin tai muun alkomaholin valmistamisesta, mutta ainekset sekaisin ja avot, tuntuu hyvältä reseptiltä. Ja siis jouluksihan itsekin tuota suunnittelin.. jaaeikös enää ehdi? Täytyykin silti kiiruhtaa illalla kotiin täyttämään pulloa. Tästä tuli hyvä tsemppi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan ole mitään taitoa mutta sitä varten on google. Joissain ohjeissa oli, että pitäisi odottaa 2kk. Jossakin välissä piti myös survoa marjat ja siivilöidä seos. Se oli sitten lähempänä valmistumisajankohtaa, joten en jaksanut perehtyä aiheeseen vielä. :D Ainakin kuukauden voi seurata sokerin sulamista kiireettä. Se on just sopiva tehtävä mulle nyt.

      Kerrohan sitten millaista tärpättiä saat aikaan.

      Poista
  4. Mmmm, kuulostaa hyvältä, siis ihan mikä tahansa noista versioista. :) Itse olen tehnyt pihlajanmarjoista likööriä vähän samaan tapaan, eikä sekään kyllä lopulta maistunut yhtään eriltä kuin vähän käyneet pihlajanmarjat ihan suoraan puusta. Tykkäsin kuitenkin. :D

    VastaaPoista
  5. Mulla ei ole kokemusta karpaloiden keräämisestä. Lasten kanssa kerättiin viimeisiä mustikoita ja niidenkin kerääminen käsin oli kylmää kyytiä. Millaisissa varusteissa karpaloita ihan oikeasti kerätään? Voiko käsiään suojata mitenkään jääkylmässä märässä suossa kastumiselta menettämättä täysin "näppituntumaa"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karpaloita kerätään vedenpitävissä kengissä ja villakynsikkäissä. Maksimikeräysaika on sellainen tunti puoltoista, ja sitten kylmä hiipii. Jos välissä käy juomassa kuumaa mehua nuotion äärellä lämmitellen, voi taas kerätä tunnin..

      Poista
  6. Karpaloiden keruu on hauskempaa kuin niiden nauttiminen. Valitsen siihen kauniin syyspäivän, kyllä niitäkin vielä toisinaan on. Eväsleipiä ja termosteetä pitää olla aina mukana. Aurinko paistaa matalalta ja homma on jotenkin kivaa; kaivelen marjoja sammalen kätköstä jäätyvillä etusormillani. Kumisaapas lienee sopivin jalkine.
    - Jonakin syksynä laitoin lasipurkkiin karpaloita, hunajaa, kanelia ja pullon dry vodkaa. Miten ihmeessä noista aineksista voikin tulla niin ällöttävä juoma? Marjat, hunaja ja viina lojuivat purkissa sulamatta, liukenematta, kuin jotkin pahuksen muumiot ja maku oli kamala.
    Sittemmin olen jättänyt liköörinvalmistuksen osaajille. :) e.s.

    VastaaPoista
  7. Mustaherukasta tulee tosi hyvää likööriä juuri sillä sekoitussuhteella, että marjoja, hienoa sokeria ja kirkasta viinaa on kaikkia saman verran. Käännellään tiiviisti suljettua pulloa aina silloin tällöin, että sisältö sekoittuu. Yhtään huonoa marjaa ei saa olla seassa. On hyvää ja kauniin väristä.

    VastaaPoista

by mlekoshi